Lomat alkaa olla lusittu, säät viilenivät ja otsikot huutavat stressin paluuta. Töihinpaluustressi, ruuhkastressi, harrastusstressi, ruokarumba ja mitä näitä nyt on. Miksi en voisi asua mökillä? Pääsisipä takaisin lomalle!

Stressi kuuluu elämään. On ihanaa, että lomalla sitä on vähemmän, mutta ikuinen loma olisi sekin varmasti aika stressaavaa. Olen kirjoittanut stressin vaikutuksista kehoon ja mieleen aiemmin täällä, joten totean tässä vain, että stressin vaikutukset ovat kokonaisvaltaiset. Koska stressiä ei voi kokonaan välttää, on olennaisempi kysymys mielestäni se, miten sen kanssa voisi elää.

Loman jälkeen on hyvä hetki havainnoida tuntemuksiaan arjen palatessa – tässähän on oiva tilaisuus huomata mikä arjessa toimii ja mikä ei! Jos ensimmäisinä aamuina väsyttää vietävästi, tietää varmasti että unirytmiä on justeerattava. Ruokarytmi on sekin tärkeä: monesti suurimmat väsähdykset ja kiukut olisivat ehkäistävissä oikea-aikaisella ja laadukkaalla suupalalla. Voit tehdä pieniä kokeiluja ja havainnoida meneekö ilta leppoisemmissa merkeissä jos jätät kaikkein jännimmät, menevimmät ja draamaisimat ohjelmat katsomatta. Ehkä testaat miltä tuntuu, jos työmatkalla et multitaskaisikaan, vaan keskittyisit (mahdollisen ajamisen lisäksi) vaikka omaan hengitykseen. Liikuntatottumuksiakin voi tutkailla lempein mielin: miltä tuntuu jos ei tänäänkään ehtinyt liikkua? Tai toisin päin: oliko treeni niin kova, ettei sen jälkeen jaksanut enää syödä, saatikka kohdata ketään?

Toisaalta suorittaminen on yksi stresseistä salakavalin. Ihan joka ikinen päivä ei ole PAKKO syödä laadukasta kotiruokaa ja huolehtia lastenkin salaatinsyönnistä. Tai saavuttaa muitakaan yleisesti hyvän elämän mittareiksi nostettuja asioita. Jos nyt sattui käymään niin (ja meillähän sattui), että työ- ja koulupäivän jälkeen kukaan ei jaksanut laittaa ruokaa vaan perhe päätyi tankkaamaan lohturuokaa ravitsemusopillisesti epäilyttävään pikaruokalaan, koira sai vain väsyneen minilenkin korttelin ympäri,  iltapesukehoitukset kaikuivat taas kuuroille korville ja 50% lapsista löytyi lopulta nukkumasta vaatteet päällä lakanattomasta sängystä vieläkin youtubea pauhaava kännykkä otsallaan, niin hei. Se on elämää, ei katastrofi. Todella harvoin tapahtuu oikeastaan mitään silloin kun jätät tekemättä jonkun jutun joka olisi PAKKO tehdä.

Ihmisten stressinsiedossa on huomattavia eroja. Itse koen olevani siitä hermostuneemmasta päästä. Olen vuosien varrella stressannut itseni ihan kipeäksi, tukevaan uupumukseen asti. Tällaisena kokemusasiantuntijana jaan omat lempparini stressin selätykseen:

  • Jooga. Matalalla sykkeellä ja tosi lempeästi. Pehmeitä liikkeitä, kehoa tunnustellen. Kovan treenin päivät ovat silloin, kun stressi ei vaivaa. Joskus lempeäkin harjoitus voi päättyä villiin tanssiin kun murheet pääsevät unohtumaan…
  • Kävely metsässä. Hankin koiran, jotta se ulkoiluttaisi minua. Hyvä strategia. Metsän vihreys, havupuiden tuoksu, luonnon tarkkaileminen. Metsä pistää usein asiat perspektiiviin. Tuossa tuokin mänty on seissyt jo 60 vuotta, kesät talvet, myrskyt ja poudat. Kiirekös tässä.
  • Jonkun kivan tai uuden tekeminen. Kavereiden kanssa tai ilman, mutta aidosti kivaa minulle, eikä vaikka lapsille. Perhekiva on sitten erikseen. Liika kiva on myös stressaavaa, joten tämän kanssa tarkkana!
  • Tee. Aina on hyvä hetki juoda teetä. Keitellä vesi, hauduttaa tee, nautiskella kupin lämmöstä ja hyvän teen tuoksusta, odotella että juoma viilenee sen verran että se on ihana juoda. Etenkin silloin, kun on muka ihan tajuton kiire. Silloin kannattaa juoda kaksi kuppia.
  • Hyväksyntä. Välillä vaan stressaa. Toisinaan jopa koko ajan. Havainnoi miltä se tuntuu kehossa ja huomaa millaisille kierroksille se pistää mielen. Naureskele vähän omalle höpsöydellesi. Kokeile auttaisivatko edelliset vihjeet. Tai anna vaan olla. Tällaista tämä nyt on.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *